keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Pinnan viimeistely edustuskuntoon

 Pinnasta hiotaan roskakohdat niinsanottua piparia apuna käyttäen. Piparissa P1500 hiomapaperi.

 Roskien poistoa ja pinnan mattaamista hieman järeämmin keinoin. Pinnan monimuotoisuuden takia hionta on suoritettava erittäin tarkasti ja varovasti, ettei lakkapinta mene puhki. Koneessa P3000 hiontalaikka.

Kiilloitus käynnissä. Corveten kanssa aloitimme karkeammalla hiontatahnalla, jotta  pinnan hiontanaarmut saataisiin ensin tasoitettua.  

                                          Messupaikalla suoritettiin vahaus.

                              Vahatun pinnan annetaan kuivua ennen kiilloitusta.


                                          Corvette edustuskunnossa.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Jauhemaalaus


                 Jauhemaalaus

Jauhemaalaus perustuu sähkövaraukseen ja uunituksen korkeaan lämpötilaan, joten se on tarkoitettu eri metallien maalaukseen. Telineet, ripustuskoukut ja maalattava kappale ovat metallia, jotka maadoitetaan maadoituspiuhalla miinus, eli nolla merkkisiksi. Jauhemaali taas varautuu maalipistoolissa plus-merkkiseksi, joten positiivisesti varautuneet maalihiukkaset hakeutuvat nollavarauksen kappaleeseen.

Jauhemaali valitaan pääsääntöisesti kappaleen käyttökohteen mukaan. Polyesterimaali on tarkoitettu kappaleille jotka tulevat ulkokäyttöön, koska se kestää paremmin ilmastorasitusta. Epoksimaali taas on tarkoitettu sisäkäyttöön tuleville kappaleille, sillä se haalistuu esimerkiksi auringonvalon vaikutuksesta.
Polyesterimaali on myös kalliimpaa, joten sitä ei kannata kustannustehokkuudenkaan vuoksi kannata tuhlata sisäkappaleisiin.
Itse maalasin Corollan peltivanteet kultaisella polyesterijauheella, sillä oikein tehtynä sillä saavutetaan korkea kalvonpaksuus ja hyvä korroosionestokyky.

Vanteiden esikäsittely

Aluksi vanteet pestään emäksisellä pesuaineella. Tässä tapauksessa koululla olevassa pesukoneessa, jonka pesuvesi sisältää lipeää. Pesun jälkeen vanteet kuivataan välittömästi, jotta pesuvesi ei ehdi kuivua niihin.

Seuraavaksi vanteet suihkupuhdistetaan , koska jauhemaali vaatii tarttuakseen ruosteesta, rasvasta ja liasta puhtaan pinnan.
Suihkupuhdistusaste Sa2½ riittää, eli silminnähtävä lika ja ruoste pitää saada pois.

Sinkosin vanteet koulun metallikuulasingolla molemmin puolin, jonka jälkeen vielä hiekkapuhalsin vaikeimmat kolot ja paikat ettei niihin jäisi epäpuhtauksia.
Peltivanteissa on se hyvä puoli, että ne kestävät metallikuulasinkouksen, kun taas alumiinivanteet pitää hiekkapuhaltaa kokonaan käsin.

Vanteiden ripustus

Suihkupuhdistetut vanteet ripustetaan jauhemaalaustelineeseen. Ripustukseen käytetään metallikoukkuja, jotka ujutetaan vanteeseen niin, että ne koskettavat sitä mahdollisimman harvasta kohtaa. Tämä siksi, että ripustuskohtaan jää aina pieni jälki.
Telineen, ripustuskoukkujen ja maadoituspiuhan kosketuspintojen pitää olla maalista puhtaat, eli metallin tulee olla näkyvissä, jotta maadoitus toimii.

Vanteiden maalaus

Vaikka jauhemaali tarttuu lujasti suihkupuhdistettuun alustaan, pitää maalikalvon olla paksu, jotta kappaleet kestävät paremmin ilmastorasitusta eli soveltuvat ulkokäyttöön. Esikuumentamalla kappale ennen jauheen levitystä saavutetaan paksumpi maalikalvo, koska osa jauheesta sulaa heti kappaleen pintaan.

Jauhemaalauksen aikana hengityssuojaimeksi riittää pölymaski, koska maalipartikkelit ovat sen verran isoja. Suojalaseja pitää käyttää estääkseen jauhetta menemästä silmiin. Suojahanskat, turvakengät ja haalari kuuluvat myös aina yleisiin suojavarusteisiin.

Itse esikuumensin vanteita 200 asteisessa jauhemaalausuunissa noin 10 minuuttia. Vanteiden ollessa esiuunituksessa on hyvää aikaa täyttää maalipistooli jauheella ja katsoa kaikki valmiiksi, jotta pääsee ruiskuttamaan jauheen heti uunituksen jälkeen pinnan ollessa vielä kuuma.

Ensin maalataan vaikeat pinnat, kuten kulmat ja kolot, sitten sisäosat ja viimeisenä suuret, näkyvät pinnat. Tämä sen vuoksi, että näkyviin pintoihin ei jäisi sumurajoja.
Jauhemaalatessa tulee ottaa huomioon niin sanottu Faradayn-Häkki-ilmiö, joka estää maalia tarttumasta pieneen osaan kappaletta. Yleensä ilmiö esiintyy kulmien tai kolojen kohdalla. Ilmiön sattuessa sitä voi yrittää ehkäistä muuttamalla maalauskulmaa, tai jännitteen säätöä. Myöskin esikuumennus auttaa häkki-ilmiössä, sillä kappaleen ollessa kuuma maali sulaa pintaan heti, ja voit ”pakottaa” maalia hankalaan kohtaan.

Vanteiden uunitus

Jauhemaalausuunin tehtävänä on kuumentaa kappale niin korkeaan lämpötilaan, että maali sulaa ja siliää kappaleen pintaan, ja sen jälkeen kovettuu kestäväksi. Edellä mainittujen ominaisuuksien saavuttamiseksi tärkeintä on, että uunitusaika on riittävän pitkä. On myös muistettava, että uunitusaika alkaa vasta, kun kappaleen lämpötila on sama kuin uunin lämpötila! Liian kauan ei kuitenkaan saa kappaletta uunittaa, sillä muuten maalikalvon pinta ”palaa”, ja esimerkiksi valkoisessa maalissa tämä näkyy kellastumisena.
Itse uunitin vanteita maalauksen jälkeen noin 20 minuuttia.


Vanteiden jäähdytys

Ennen kuin osat voi poistaa telineestä, niiden on annettava jäähtyä. Kappaleen jäähtymisen, kuten myös lämpenemisen, kesto riippuu sen paksuudesta;
pienet metalliesineet jäähtyvät jo noin 5 minuutissa, paksummat ja isot, kuten maalaamani vanteet, vaativat noin 15-20 minuutin jäähtymisajan.

Vanteiden tarkistus

Maalauksen ollessa valmis, kappaleen kunto vielä tarkistetaan. Silmämääräisesti katsotaan, onko pinnassa roskia, värivirheitä tai maalaamattomia kohtia (kts. Faradayn-Häkki-ilmiö).
Maalikalvon paksuutta ja tartuntaa voidaan myös mitata. Yksi hyvä keino varmistaa maalikalvon kestävyys ja tartunta, on kopauttaa pintaa lujasti esimerkiksi pienellä, metallisella ripustuskoukulla. Jos maalipinta on riittävän hyvä, siihen ei kuulu jäädä mitään jälkeä.

Vanteiden pakkaus

Jauhemaalatut kappaleet voidaan pakata niin, että ne koskettavat toisiaan. Pakkaa kuitenkin niin tiiviisti, että kappaleet eivät hankaa toisiaan vasten kuljetuksen aikana.

Mahdollinen korjausmaalaus

Jos kappaleen tarkistusvaiheessa huomataan, esimerkiksi että maalikalvo ei ole tasaisen peittävä, osaa voi korjausmaalata.
Ensin varmistetaan, että maadoituspiuha on kunnolla kiinni ja kosketuspinnat maalista puhtaat, jotta maadoitus toimii. Puutteellinen maadoitus heikentää korjaustehoa tai pilaa sen kokonaan.
Jauhe ruiskutetaan aina suht kaukana kappaleesta ja maalipistoolin pitää olla jatkuvassa liikkeessä.
Korjausmaalauksessa voi myös käyttää apuna esikuumennusta. Pinnan ollessa kuuma maali sulaa heti ja näin saadaan levitettyä paksujakin kerroksia. Korjausmaalauksen jälkeen kappale uunitetaan normaalisti.

Lentokoneen osien päällystys ja pintakäsittely

LENTOKONEEN OSIEN PÄÄLLYSTÄMINEN JA PINTAKÄSITTELY


Ennen työn aloittamista muista asianmukaiset suojavarusteet, joihin kuuluvat suojahaalari, turvakengät, suojalasit, työhanskat sekä hengityssuojain. Seuraavat ohjeet ovat suuntaa-antavia.

Lentokoneen osien päällystysmateriaalina käytetään polyesterikangasta sen keveyden ja kestävyyden vuoksi. Toisaalta, se ei ole kovin säänkestävää, ainakaan ilman oikeanlaista pintakäsittelyä. Päällystämisessä käytettävä nitroselluloosalakka on palonarkaa, joten toimi sen mukaan (eristettävä sytytyslähteistä).

Kaikki lentokoneeseen tarvittavat ja laitettavat osat ovat tarkasti standardisoituja, joten ne valmistetaan amerikassa tuumamitoituksen mukaan.



Kangas liimataan kehikkoon, joka on pohjalakattu jo pariin kertaan, nitroselluloosalakalla pensselillä ja kädellä levittäen. Ensimmäinen lakkakerros jolla kangas liimataan, on tavallista lakkaa. Tämän jälkeen kankaan päälle töpötellään pensselillä vielä reilusti ohennettua, eli lirulakkaa, jotta alempi lakka sulaa ja kangas liimaantuu varmasti joka kohdasta kiinni.
 
Työn aikana kangasta leikataan sopivan mittaiseksi ja muotoiseksi, jotta sen saa kiinnittymään eri muotoisiin pintoihin kunnolla.

·        Kun kangas ja lakka on varmasti kuivunut, sitä silitetään noin 175 celsius asteisella silitysraudalla, jotta kangas kiristyy tiukakaksi kehikon ympärille.

Kangas kiristyy/kutistuu lämmetessään 10 %. Vasta 190 asteen jälkeen kangas menettää lujuutensa, ja alkaa löystyä.

·        Kankaan päälle, tukirakenteiden kohdalle, teipataan ohuet nauhat, jotka tukevat ompeleiden kohtia. Ompeleet tulevat 2 tuuman, eli n. 5 cm välein seinesolmuja käyttäen. Lopuksi lankojen päät tungetaan ompeleen reiästä sisäpuolelle piiloon.

Ennen langan ompelemista ompeleiden paikat mitattiin, ja merkittiin kohdat nauhoihin lyijykynällä. Sitten neulalla/puikolla lävistettiin reiät valmiiksi helpottamaan langan ompelua.

·        Nauhojen/ompeleiden kohdat käsitellään huolellisesti lirulakalla pensselillä sivellen ja töpöttäen, jotta nauhan liima imeytyy kankaan läpi kiinni tukirakenteisiin.

·        Kapean nauhan päälle liimataan lirulakalla paksumpi nauha peittämään ja vahvistamaan ommelkohtia.

Kaikkiin kriittisiin paikkoihin, kuten kankaan saumakohtiin, laitetaan aina kaksinkertainen nauha.

·        Kun lakka ja nauhat ovat kuivuneet, ne käydään vielä silitysraudalla läpi, jotta mahdolliset rypyt tasoittuvat.  


            Lirua nitroselluloosalakkaa levitetään muutamia ohuita kerroksia kappaleen päälle (märkää-märälle). Kun pinta on kuivunut, suoritetaan välihionta P320 hiomapaperilla, jonka jälkeen futuraattilakkaa reilu kerros. (Futuraattilakkaa ei tarvitse ohentaa reilusti ”liruksi”.) Annetaan pinnan kuivua, ja sitten suoritetaan taas välihionta. 

·        Lakkauksen jälkeen pintaan levitetään alumiinipasta, joka antaa suojan auringon UV-säteilyä vastaan. Kun pinta on kuiva, hiotaan taas P320 hiomapaperilla.

Hionnassa on syytä muistaa olla varovainen, sillä kankaassa on esim. niittejä ja saumakohtia, joiden kohdalta pinta hioutuu helposti puhki.

·        Pintaan levitetään vielä yksi kerros futuraattilakkaa, ja heti sen päälle maalipinta (märkää-märälle). Pintamaaliin laitetaan 10 % pehmentäjää (joustoainetta).

Maalipinnan kuivuttua pinnan päälle voi halutessaan laittaa teippauksia.








Korkeapaineruiskumaalaus

Korroosionestomaalaus

Pohjatyöt

Maalasin korkeapaineruiskulla yhden koulun pöydän metallirungon. Aluksi kaavin metallisen kittilastan avulla rungosta suurimmat liat ja teippijäämät pois, jonka jälkeen pyyhin rungon rasvanpoistolla, joka on tarkoitettu liuotinohenteisille maaleille.
Pöydän rungossa oli monta kerrosta vanhaa maalia ja kuivunutta kittiä, joten päätin poistaa lähestulkoon kaiken maalin, jotta pohja olisi puhdas ja tasainen uutta maalipintaa varten.
Hioin  rungon kauttaaltaan hiomakoneella P80 hiomakarkeudella. Kun suorat pinnat oli hiottu, viimeistelin vielä kulmat ja vaikeat kohdat hiomalla ne käsin.
Hiomakonetta käyttäessä pidin työhanskojen lisäksi suojalaseja mahdollisten kipinöiden ja lentävien roskien varalta.

Suojaustoimet

Hionnan ollessa valmis, vein pöydän maalauskammioon, jossa suoritin vielä liuotin rasvanpoiston hiomapölyn, lian ja rasvan poistaakseni. Sitten suojasin rungon pyörät suojamuovilla ja maalarinteipillä. Asetin rungon aluksi sivuttain kallelleen puupalikoiden päälle, jotta pohja- ja sisäpinnat saa ensin helposti maalattua.

Ruiskun tarkistus

Ennen maalauksen aloittamista tarkistin korkeapaineruiskun kunnon. Aluksi varmistin, että koneistossa ei ole painetta kääntämällä paineensäätöruuvista paineet pois, osoitin ruiskun poispäin ja painoin liipaisimesta laskeakseni mahdolliset paineet pois. Sitten varmistin kahva- ja pumppusuodattimen puhtauden. Nämä suodattimet vaihdetaan tarpeen vaatiessa. Pumppusuodatinta takaisin kierrettässä ei saa kiristää ruuvia liikaa. Katsoin silmämääräisesti myös maalisuppilon ja aineletkun kunnon. Aineletkun ympärillä olisi hyvä käyttää suojaavaa muovisukkaa.

Maalin valmistus

Maalinteon ja maalauksen aikana pitää käyttää suojavarusteita! Työhanskat, suojalasit ja hengityssuojain ovat pakollisia. Suojainten käyttö pitää muistaa myös ruiskun pesun aikana.

Maalasin pöydät Temalac FD 50 teollisuusmaalilla, koska se soveltuu hyvin teräksisten runko- ja tukirakenteiden maalaukseen. Maali myös sisältää valmiiksi ruosteenestopigmenttiä, ja sitä voi käyttää yksikerrosmaalina.
Sekoitin maalin purkissa hyvin ennen käyttöä. Ohenteena käytetään 1006:sta , tinnerin tapaista ohennetta, jota laitetaan maaliin noin 5-8%. Itse laitoin vain 5%, koska maalauksesta ylimääräiseksi jääneet maalit voi laittaa takaisin purkkiin, eli siellä saattaa olla jo valmiiksi ohennettua maalia.

Maalaus

Säädin ilmanpaineet paineletkuun seinämittarista lähes täysille, eli noin viiteen bariin. Myös ruiskun koneistosta säädin aineletkun syöttöilmanpaineen ja hajoitusilmanpaineen sopiviksi. Paineidensäädön jälkeen säädetään vielä viuhkan koko.

Ensin maalasin pöydän pohjapinnat ja alaosan sivupinnat, jonka jälkeen nostin pöydän pystyyn ja maalasin loput osat.
Korkeapaineruiskun maalinsiirtokyky on huomattavasti suurempi kuin tavallisessa hajoitusilmaruiskussa, joten käden on oltava jatkuvassa liikkeessä maalauksen aikana. Myös maalausetäisyys on kaksinkertainen tavalliseen ruiskuun verrattuna. Maalausetäisyyteen vaikuttaa myös kappaleen muoto; jos kappale on kovin monimuotoinen, kannattaa maalata kauempaa.

Maalin suositeltava kalvonpaksuus pinnan ollessa kuiva on 40-60 myytä. Maali on pölykuiva noin 15 minuutissa, jolloin maalatun kappaleen voi tarvittaessa ottaa pois maalaamosta.

Ruiskun pesu

Maalauksen jälkeen pesin ruiskun ja koneiston. Ensin laskin ruiskusta ylimääräiset maalit pois tyhjään astiaan. Sitten laitoin maalisuppiloon tinneriä, osoitin ruiskun maalisuppiloon, pidin liipaisinta pohjassa ja annoin tinnerin kiertää koneistossa minuutin, parin ajan.
Kun olin kierrättänyt tinnerin, laskin koneiston tyhjäksi toiseen tyhjään astiaan. Seuraavaksi pesin maalisuppilon tinnerillä pensseliä apuna käyttäen. Pesun jälkeen laitoin suppiloon lisää puhdasta tinneriä ja laskin koneiston taas tyhjäksi.
Irroitin ruiskun hajoitusilma/ainesuuttimen ja pesin sen tinnerillä huolellisesti. Kun suutin oli puhdas, ruuvasin sen kiinni, ja pesin ruiskun ulkopinnan.
Putsasin lopettessani myös suodattimet, jotta seuraavalla kerralla ruisku on puhdas ja valmiina käyttöön.
Viimeiseksi vielä irroitin paineilmaletkun seinästä ja ruuvasin venttiilit kiinni.

Muovinkorjaus

     Automuovien korjaus

Muovi- ja vauriotyypit

Muoviosien korjaukset voidaan karkeasti jaotella kahteen ryhmään:
Kosmeettisten vaurioiden korjauksiin, jolloin peitetään naarmuja, lommoja ja muita pieniä vaurioita, jotka ovat käytännössä vain ulkonäköhaittoja.
Rakenteellisten vaurioiden korjauksiin, jolloin paikataan rikkoutuneita kiinnikkeitä, halkaisijaltaan enintään 5cm reikiä tai halkeamia aina 15cm mittaan asti. Tärkeää on muistaa myös se, että turvallisuuteen vaikuttavia, kuten jarrujärjestelmän osia, ei pidä lähteä itse korjaamaan.

Muovit voidaan myös jakaa kahteen eri ryhmään:
Termoplastisiin, eli lämpömuovattaviin kestomuoveihin, joita voidaan lämmittää ja jäähdyttää useita kertoja.
Kertamuoveihin, jotka eivät kestä lämmittämistä eivätkä muovaudu.

Muovityypin mukaan katsotaan, käytetäänkö muovinkorjauksessa tartuntapohjustetta, eli primeria, paikkamateriaalille. Kestomuovin ollessa kyseessä primerin ruiskuttaminen on pakollista, kun taas kertamuoveihin sitä ei käytetä. Jos kuitenkin olet epävarma muovilaadusta, ruiskuta aina varmuuden vuoksi primer.

Alkuvalmistelut

Itse tein korjauksen koululla olevaan puskuriin, jota opettaja halkaisi helmasta noin 5cm, sekä alla olevan kiinnikkeen, eli yhteensä korjattavaa halkeamaa tuli noin 7cm. Ensimmäiseksi alallamme yleensä, kuten tässäkin tapauksessa, korjattava osa tulee pestä saippuavedellä, jonka jälkeen vielä varmuudeksi pinta pyyhitään rasvanpoistoaineella. Kun osa on pesty ja kuivattu, kartoitetaan vauriot, eli tässä tapauksessa halkeama, ja mietitään vauriokohtaiset korjaustoimenpiteet.

Viistoitus ja hionta

Ensiksi halkeaman päähän porataan reikä, jolla estetään repeämän jatkuminen, ja poistetaan osassa olevaa mahdollista jännitystä. Sitten halkeaman reunat viistotetaan liimapinta-alan ja täten siis myös liimauksen kestävyyden lisäämiseksi. Viistämisessä käytetään ensin apuna pientä laikkaa, jonka jälkeen viistoitus vielä viimeistellään hiomakoneella käyttämällä P80 karkeuksista hiomapaperia.
Vaikka koneella hioessa tulee käyttää pölynpoistoa jos sellainen on saatavilla, on myös hengityssuojaimen käyttö pakollista, suojalaseja unohtamatta. Kun alat hiomaan koneella, pidä paine ensin pienenä, ja lisää tehoa pikkuhiljaa tarpeen mukaan. Hioessa tulee muistaa varoa muovin liikaa kuumenemista, jotta muovi ei sula tai muuta olomuotoaan.
Halkeaman alku normaalisti hiottaisiin vielä V:n muotoon, mutta omassa puskurissani alku oli kiinnikkeen kohdalla, joten tätä ei tehty.

Muovinkorjaus

Pinta hiotaan myös halkeaman ympäriltä P180 hiomapaperilla, jonka jälkeen tehdään rasvanpoisto hiontapölyn ja muun mahdollisen lian poistamiseksi.
Tartuntaprimeri ruiskutetaan halkeaman etu- ja takapuolelle, ja annetaan sen vaikuttaa ja kuivua 5 minuuttia.
Seuraavaksi leikattaisiin muovinkorjaustuotteisiin kuuluvasta paikkamateriaalista sopivan kokoinen, eli noin 2-3 cm halkeaman reunojen yli menevä paikka. Omassa tapauksessani nämä 3M muovinkorjaustuotteisiin kuuluvat tarrat olivat kuitenkin päässeet loppumaan, joten päädyin korvaamaan tarran lasikuitumaton palasilla, jotka kiinnitin muoviliiman avulla.
Etupuolen pinnalle, halkeaman päälle ja sisälle, levitetään ja tasoitetaan lastan avulla muoviliima. Liiman annetaan kuivua.

Viimeistelytoimet

Liiman kuivuttua pinnasta hiotaan suurimmat ylimääräiset liimakohdat pois P180 hiomakarkeudella. Sitten tehdään rasvanpoisto, jonka jälkeen aloitetaan kittaus.
Kittiin laitetaan noin 2-5 % kovetetta. Autokitit ovat lähes aina liuotinohenteisia, joten kittiä sekoitettaessa on pidettävä hengityssuojainta ja suojahanskoja. Kittilastat pitäisi myös muistaa pestä heti käytön jälkeen, jotta kitti ei kuivu ja jämähdä niihin kiinni.

Liimakohdat kitataan tasaiseksi, jotta pintaan saadaan oikea muoto. Kitattu pinta hiotaan P320 karkeuteen. Kun kittaus on hyvä, voi kittauksen rajaa hioa vielä karhunkielellä ulospäin kuten itse tein, jotta ei jäisi niin selkeää rajaa ja maalaus onnistuisi paremmin.


Suojaus ja pohjamaalaus

Puskuri suojataan suojaukseen tarkoitetulla paperilla tai mattapintaisella suojamuovilla. Sileäpintainen muovi ei sovellu suojaukseen, sillä maalisumu ei tartu siihen, ja irtoaa pintaan paineilman vaikutuksesta. Suojaukset kiinnitetään osaan siihen parhaiten soveltuvalla maalarinteipillä noin P320 hiontarajaan asti. Suojaus tulee tehdä huolellisesti, ja muistaa suojata mahdolliset säleiköt tai muut osat, mihin ei saa mennä maalia. Maalarinteippi kannattaa taittaa kaksinkerroin, jotta pohjamaalin raja suojauksen kohdalla ei ole niin jyrkkä.

Pinnalle tehdään vielä rasvanpoisto, jonka jälkeen levitetään muovitartunta joko paperilla tai ruiskuttamalla kohtiin, joissa muovi on vielä näkyvissä. Anna muovitartunnan vaikuttaa noin 20 minuuttia.

Pintamaalin sävy määrää hiomavärin sävyn. Meillä on maalivarastossa taulukko, jonka mukaan itselle katsoin sävyni olevan vaaleanharmaa. Pohja-/hiomamaali sekoitetaan ja ruiskutetaan maalinvalmistajan muovimaalausohjeiden mukaisesti. Maalin käyttöteknisestä tiedotteesta löytyy siis tiedot maalausta varten, kuten haihdutus- ja uunitusajat. Ennen maalauksen aloittamista puhalla vielä pinnasta paineilmalla mahdollinen roska ja pöly pois, sekä tarkista maalauskammion kunto.

Pohjamaalin hionta

Poista suojat pian uunituksen jälkeen, niin että pinta ei ole ehtinyt vielä täysin jäähtyä. Aloita hiomavärin hionta kuivahiontana, ja tarpeen vaatiessa jatka vesihiontana karkeuksilla P800- P1200. Muista käyttää hiomatukea, jotta saat hiotusta pinnasta mahdollisimman tasaisen. Vesihionnan aikana on tärkeää puhdistaa pintaa vesihiontajätteestä, jotta se ei ehdi kuivua pintaan kiinni.

Pintamaalaus

Kun hiomaväri on saatu hiottua tarvittavaan karkeuteen, osa suojataan. Pintamaali sekoitetaan ja ruiskutetaan taas maalin valmistajan ohjeiden mukaan. Ennen maalauksen aloittamista tarkistetaan aina maalauskammion kunto, eli siivotaan mahdolliset roskat pois, katsotaan paineilmalaitteiston ja letkun kunto ja varmistetaan että kaikki toimii niinkuin pitääkin. Suojahaalareiden tulisi myös olla puhtaat, ettei niistä irtoa roskia tai pölyä maalipintaan.

Suojaukset poistetaan taas pian uunituksen jälkeen.
Kun pinta on valmis, mahdolliset valumat tai roskakohdat kiillotetaan pois.
Osat pestään vielä huolellisesti saippuavedellä ennen luovutusta asiakkalle.

Junanosien maalaus

PINTAKÄSITTELYN PERUSTYÖMENETELMÄT

Junanosien maalaus


Junanosien puhdistus

Junanosista poistetaan suurin lika, rasva ja vanha maali mekaanisesti käsin raaputtamalla. Apuna voi käyttää esimerkiksi pientä metallista ja jäykkää kittilastaa tai puukkoa. Tinnerillä liottaminen auttaa myös etenkin öljy- ja rasvatahrojen poistamisessa.
Käytä työvaiheen aikana hanskoja ja suojalaseja, jotta suojaat silmäsi raaputuksessa lenteleviltä roskilta. Jos käytät puhdistuksessa tinneriä, myös hengityssuojainta on käytettävä.

Seuraavaksi osat laitetaan pesukoneeseen, jonka pesuvesi sisältää lipeää. Pesun lämpötilan on oltava 70 astetta, ja ajan vähintään 7 minuuttia, jotta pesutulos on riittävän hyvä.
Kun pesu on tehty, osat kuivataan välittömästi paperilla, jotta pesuvesi ei ehdi kuivua ja tarttua osiin kiinni.
Osia pesurista otettaessa on käytettävä suojahanskoja, koska osat ovat ensinnäkin hyvin kuumia, ja toisekseen paljaista käsistä tarttuu rasvaa juuri pestyihin osiin. Jälkimmäisen syyn takia suojahanskoja tulee käyttää koko työskentelyn ajan, etenkin aina osiin koskettaessa.

Kun osat on pesty, ne vielä suihkupuhdistetaan asteeseen 2½, joka tarkoittaa sitä, että niistä poistetaan kaikki silminnähtävä lika ja ruoste.
Koululla on nykyään metallikuulasinko, joten junanosat saa kätevästi ja nopeasti singottua puhtaaksi.
Sinkoa ei kuitenkaan saa käyttää yksin, ellei ole saanut siihen koulutusta. Singon luukkua avatessa tulee aina muistaa pitää suojalaseja, sillä sieltä saattaa lentää metallikuulia! Singon ympäristössä kannattaa myös kävellä rauhallisesti ja varoen, sillä lattialle tippuneet kuulat ovat kengänpohjien alla iso liukastumisriski.
Isot osat laitetaan sinkoon sellaisenaan, ja pienet osat niitä varten tehtyyn rautakoriin, jotta ne eivät poukkoile sinkouksen aikana ympäriinsä.
Junanosien likaisuuden mukaan valitaan sinkousaika. Yleensä noin 3 minuuttia yhdelle puolelle riittää. Osat siis kannattaa kääntää välissä, jotta metallikuulat pääsevät varmasti puhdistamaan joka puolelta.

Osien suojaus ja asettelu

Osien maalausta varten otetaan pyörillä liikuteltava pöytä, jonka pöytälevyn päälle teipataan uusi, puhdas suojapahvi.
Junanosien pöydälle asetteluun käytetään kolmion muotoisia, pitkiä puutikkuja, jotta maalattava osa ei ole kiinni pöydän pinnassa. Näin maalaus helpottuu, eikä maalipintaan osia käännettäessä jää niin pahoja jälkiä.
Puutikut teipataan maalarinteipillä ensin kauttaaltaan, jotta niistä ei maalatessa irtoa tikkuja tai muita roskia, ja sitten vielä pöytään kiinni, jotta nämä "telineet" ovat tukevia.
Jos junanosissa on kiinnityskohtia kohtia kuten pultinreikiä, joihin ei saa mennä maalia, nämä kohdat suojataan myös maalarinteippiä apuna käyttäen.

Osia pöydälle aseteltaessa kannattaa miettiä, miten niitä saisi järkevästi maalattua kerralla mahdollisimman paljon. Täten säästetään aikaa ja näin ollen myös työkustannuksia.

Maalin sekoitus

Junanosien maalaukseen käytetään Temalac FD 50 alkydipintamaalia, koska se soveltuu hyvin nopearytmiseen tuotantoon ja metallin maalaukseen.
Tämä maali myös säilyttää erittäin hyvin kiiltonsa ja värisävynsä ilmastorasituksessa, joille junanosat altistuvat.
Normaalisti metallipinnoille ruiskutetaan ennen pintamaalausta happopohjamaali, joka estää ruostumista. Koska Temalac FD 50 kuitenkin sisältää ruosteenestopigmenttiä, maali soveltuu yksikerrosmaalaukseen. Tällöin säästetään aikaa ja kustannuksia, koska ei tarvita erikseen happopohjaa, ja maalatessakin yksi märkä pinta riittää.
Maali on yksikomponenttinen, eli siihen ei lisätä erikseen kovettajaa.

Maali on sekoitettava huolellisesti ennen käyttöä; jo ennen ohennusta ja ohennuksen jälkeen.
Maaliin käytetään 1006 ohennetta, joka on tinnerin tapaista.
Maalia ohennetaan 5:1, eli sataan osaan maalia tulee 20% ohennetta.

Maalaus

Maalaukseen käytetään HVLP-ruiskua, jossa on 1,9mm kokoinen suutin.
Ruiskutuspaineen tulisi olla vähintään 2 baria, joten seinän paineilmalaitteiston mittari säädetään 3 bariin, sillä etenkin pitkän paineilmaletkun kanssa tulee ns. letkuhukkaa, eli paine pienenee matkan varrella.

Ennen maalauksen aloittamista puhalla pöytä ja osat vielä paineilmalla, jotta mahdollinen pöly ja roskat saadaan pois. Voit myös kokeilla ruiskuttaa maalia ensin esimerkiksi pöydän jalkaan, jotta varmistat ruiskun toiminnan, kuten tasaisen maalinsyötön ja viuhkan koon.

Osiin  maalataan yksi märkä pinta. (Suositeltava kalvonpaksuus märkänä 85- 130 μm, ja kuivana 40- 60 μm, eli millin tuhannesosaa.)
Isot junanosat voi kääntää suojiensa päälle samantien, kun toinen puoli on maalattu. Pienissä osissa pidetään 5 minuutin välihaihdutus ennen kääntöä.
Kun maalaus on valmis, pidetään noin 15 minuutin ilmahaihdutus, jotta osat ovat pölykuivia ennen kuin ne tuodaan pois maalaamosta. Osia ei siis tarvitse uunittaa. Osat ovat kosketuskuivia noin puolentoistatunnin päästä, ja pakkauskuivia 2 päivän päästä.

Muista hengityssuojain, suojahanskat ja muut asianmukaiset suojaimet kun menet maalaamaan, ja ruiskun huolellinen pesu heti maalauksen jälkeen.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Jauhemaalauksen perusteita

Muista työvaiheiden aikana asianmukaiset suojavarusteet!

Kappaleen esikäsittely

  • Pese kappale ja kuivaa huolellisesti. 
  • Pesun jälkeen kappale suihkupuhdistetaan hiekkapuhaltamalla tai sinkoamalla puhdistusasteeseen Sa2½, eli silminnähtävä lika ja ruoste poistetaan. 
Kappaleen ripustus

  • Kappaleet ripustetaan jauhemaalaustelineeseen metallikoukuilla, rautalangalla tai muulla sopivalla menetelmällä.
  • Ripustimen ja telineen kosketuspinnat puhdistetaan maalista, jotta maadoituksen teho ei heikkene tai esty.
Kappaleen maalaus

  • Jos kappale tulee ulkokäyttöön ja maalipinnan on kestettävä paljon ilmastorasitusta, esikuumentamalla kappale ennen jauheen ruiskutusta saavutetaan paksumpi maalikalvo ja hyvä korroosionestokyky.
  • Pääsääntönä voidaan pitää, että polyesterijauheet ulkokäyttöön tuleville kappaleille, ja epoksijauheet sisäkäyttöön tuleville kappaleille.
  • Ensin maalataan vaikeat kohdat kuten kulmat, sitten sisäpinnat ja viimeisenä ulkopinnat; näin ei jää näkyviä sumurajoja.
  • Jos maalauksen aikana ilmenee Faradayn-Häkki-ilmiötä, eli maali ei tartu pieneen osaan kappaletta, ehkäise muuttamalla maalauskulmaa ja etäisyyttä.
Kappaleen uunitus
  •  Uunita noin 200 asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. On tärkeää, että uunitusaika on riittävän pitkä.
  • Uunitusaika alkaa vasta, kun kappaleen lämpötila on sama kuin uunin lämpötila.
Kappaleen jäähdytys

  • Ennenkuin poistat osat telineestä, niiden on annettava jäähtyä.
  • Iso, paksu kappale vaatii jäähtyäkseen noin 20 minuuttia, kun taas pieni ja ohut kappale jäähtyy jo noin 5 minuutissa.
Kappaleen tarkistus

  • Tarkista maalipinta: onko roskia, värivirheitä, maalaamattomia kohtia (kts. Faradayn-Häkki-ilmiö) tms.
  • Suorita tarvittaessa korjausmaalaus.
Kappaleen pakkaus

  • Pakkaa osat tiiviisti, että ne eivät hankaa toisiaan kuljetuksen aikana.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Hyvällä mallilla

Noniin, nyt se on vihdoin tapahtunut: Vette on saatu maaliin! 

Tällä viikolla on siis saatu tehtyä teippaukset ja lätkästyä maalit ja lakat pintaan. Maalin sävy jääköön vielä yllätykseksi, tulkaa messuille katsomaan lopputulosta! 
Maalauksen ja lakkauksen aikana "muutama" valitettava roska ja yksi hiuskin (kuka tunnustaa omakseen?!) eksyi corveten pintaan, mutta toivottavasti suosiolla lähtevät välihionnalla, ettei tarvitse alkaa väkivaltaiseksi. Mur.

Toni koittaa sörkkiä väärään paikkaan eksynyttä hiusta pois maalipinnasta.

Muuten maalaus sujui vakiporukalta (miinus tautinen Ville) kuitenkin hyvin, ja nähtävästi jo melko tottuneella otteella. Opettajamme Jari oli kuitenkin aluksi paikalla näyttämässä miehen mallia, ja opastamassa muita vauhtiin, mutta ilmeisesti homma sujui tarpeeksi hyvin, koska hän uskalsi poistua paikalta ja jättää meidät keskenämme touhuamaan.

Jari Välkkynen osoittelemassa ja näyttämässä meille kaikki virheemme! Ei vaiskaan, jotain käytännön neuvoa parhaillaan antaa.

Lakkakipon vaihtoa. Lakkaa meni melkein kolme 0,8 l kippoa, eli lähes 2,4 litraa. Ei jäänyt pinta kuivaksi!

 Huomenna päästäänkin sitten aloittelemaan myös pikkuosien maalailua ja viimeistelyä, ja eipä aikaakaan (toivottavasti!) kun auto on kauniisti kasassa ja edustuskelpoinen.

Välillä projektin aikana meinasi usko jo loppua. Sitä mietti, että tuleekohan tästä koskaan valmista, mutta nyt alkaa näyttämään siltä, että hyvähän tästä vielä tulee! Eikä edes kovin kiire ole vielä iskenyt. Mutta nyt pitää äkkiä koputtaa puuta ettei vaan tapahdu taas mitään kummallisia kommelluksia...! 

Eipä siinä sitten muuta, ihan turha tilapäivitys, mutta olipahan vaan niin hyvä ja toiveikas mieli, että piti jakaa se muidenkin kanssa! :) JEE. 

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Töiden edistymistä(kö?)

Nyt onkin hyvää aikaa päivitellä blogia kun kuumeisena kotona möllöttää. Ajatus vaan ei meinaa kulkea suuntaan eikä toiseen... Viime viikosta ei muutenkaan juuri ole erikoista kerrottavaa; aika turhauttava viikko kaiken kaikkiaan. Corveten työt hieman seisoi paikallaan, sillä ovien- tai konepeiton reunoja ei kannattanut alkaa juurikaan kittailemaan ennen kuin ne olisi uudestaan sovitettu paikoilleen. Lokareiden ja etuosan kittailuja kuitenkin koitettiin jatkaa että edistystä tapahtuisi edes vähän. Porukka ottikin vähän etäisyyttä corvetesta ja teki muita hommia odotellessa. Ehkä ihan hyväkin juttu, että hetkeksi sai ajatuksia muualle, niin uudella tarmolla päässyt sitten taas corveten kimppuun!

Kunnolla kireesti kittiä! Hmm, pätisiköhän kittaukseenkin siis jo ensiavusta tunnettu kolmen Koon sääntö... :) Onneksi lasikuitukitistä sentään on päästy jo siirtymään yleiskittiin.

Kadoksissa olleita kulmiakin on saatu muotoiltua takaisin esiin!

Kimi ja sähköpuolen miehet sentään kävi viime viikolla, ja saatiin valaistus- sekä logohommista neuvoteltua. Ihan tyytyväinen Kimi onneksi tuntui olevan suunnitelmiin. Loppuviikosta toinen opettajamme Jan Toivonen kävi myös ihan itse Corveten kimppuun! Jan teki tuulilasin kehikolle lähinnä esteettistä korjausta... Meidän tehtävämme siinä vaiheessa oli kerrankin katsella kun opettaja työskentelee, ja koittaa ottaa jotakin opiksi. :) Niin, ja olla valmiina käyttämään jauhesammutinta, jos auto meinaa syttyä tuleen! Onneksi sammuttimelle ei kuitenkaan tullut tarvetta, vaikka jossain vaiheessa epäilyttävää savua alkoikin nousemaan...
Viimeiseksi laitankin Janin työskentelystä pari kuvaa, jotka kertovat varmasti enemmän kuin sekavat selitykseni...:

Ensin kaavitaan lastalla suurimmat vanhat liimajämät ja muut töhnät pois...

Kehikko kalutaan metallille asti. Kipinöistä johtuvan palovaaran vuoksi lähellä oli jauhesammutin. Huomattavaa myös varustus, eli huppu päässä, hengityssuojain, työhanskat ja suojalasit!

Lopuksi liima- ja saumamassalla tasoitetaan ja peitetään pahimmat kolot ja saumat.

PS: TÄMÄNKIN päivityksen tekemiseen meni YLI TUNTI, koska ihana, kiukutteleva ********n koneeni ei oikein tykkää toimia! Nyt muistan, miksi en blogia useammin kirjoittele..... Joku kaunis päivä tämä kone lentää vielä komeassa kaaressa parvekkeelta....!! Vaikka melko turha juttu tämäkin olisi, niin arvostakaa vaivannököäni! Kiitos ja kumarrus!

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Messujen suunnittelua

Tänään saatiin sähköpuolelta osaavia miehiä suunnittelemaan messutilan valaistusta! Tämä porukka haluaa myös osallistua projektiin oman alansa puolesta tulemalla messuille kasaamaan valot ja seuraamaan tilannetta. Ihanaa, iso kiitos pojille jo nyt. :) Kaupan ja hallinnon tytöistä kun ei ole paljoa kuulunut... Vihdoin ja viimein saimme käteen myös messutilan pohjapiirustukset, ja pääsimme suunnittelemaan esilleasettelua. Meidän alue on muuten hyvällä paikalla tosi lähellä itäistä sisäänkäyntiä! Että tervetuloa vaan paikalle ihastelemaan tai vaikkapa sitten kauhistelemaan töidemme jälkiä... :)
Huomenissa pitäisi tsekata, mitä logoja suunnittelutiimin tytöt ovat saaneet aikaiseksi, ja pitää vaikkapa äänestys sitten koko porukan kesken ja päättää voittajaehdokkaat. Sähkön miehet tulevat myös esittelemään erilaisia valaistussuunnitelmia joista sitten parhaiten soveltuva koitetaan löytää. Eli siis kovasti olisi kaikilla ajattelemista, suunnittelua, piirtämistä... Sitten kun monista hyvistä ideoista vielä päästään yhteisymmärrykseen ja kaikkia varmasti kuunnellaan niin hyvä tulee. Melkein alkaa jo jännitys nostamaan päätään....

Corvette projektin "maskotti" Osteri Ossi on jo saanut räleän värityksen ja on valmis tulemaan messuille edustamaan!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Markkinointia?

Jospa sitä koettaisi päivitellä tietoja, ja tällä kertaa iPadin kautta. Loppuviikosta sain opettajaltamme Jarilta uuden tehtäväalueen: minun pitäisi kuulemma ruveta suunnittelemaan Corvette projektiin liittyvää markkinointia ja messutilan järjestelyyn liittyviä asioita, kuten valaistusta. Eipä siinä sitten mitään... Paitsi että tämä neiti ei tiedä mitään markkinoinnista! Ensinhän siinä meinasi paniikki iskeä, mutta sitten ajattelin, että pitää vain aloittaa jostain. Tässä tapauksessa päätin aloittaa alusta, ja miettiä ensin mitkä ovat tavoitteemme ja mihin pyrimme.

Ensinnäkin haluamme saada näkyvyyttä ja arvoa työllemme, joka on samalla mainosta myös koululle, pintakäsittelyalalle ja meille tekijöille. Toiseksi haluaisimme saada tuottoa messuilta. Jos ei voittoa, niin edes kattaa osan kuluista. Miten tämä sitten onnistuu?

Näkyvyyden ja mainonnan suhteen olemme onneksi jo päässeet pitkälle, sillä Corvette projektia ja sen etenemistä pääsee seuraamaan monesta lähteestä, kuten näistä opiskelijoiden pitämistä blogeista! Jari Välkkynen on ahkerasti ja innokkaasti järjestänyt projektille näkyvyyttä internetissä ja mahdollistanut uudenlaisen, "mediapainotteisen opintokokonaisuuden". Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että oppilaat toimivat ikään kuin yrittäjähenkisesti; laskevat kuluja, mainostavat tekemäänsä työtä, toimivat tiimin jäseninä ja saavat vastuuta. Osa tästä työstä tehdään internetin ja oppilaskäyttöön saamiemme iPadien avulla. Saimme käyttöömme myös kamerat työn etenemisen tallentamiseksi.

Ajattelin, että seuraavaksi keskustelisimme porukan kanssa mm. Sponsoreista, sponsorointiyrityksen tunnustuotteista, myytävistä tuotteista, messualueella mahdollisesti järjestettävistä kilpailuista/arvonnoista yms. Myös myytävien tavaroiden ja painatusten hinnat pitää selvittää, tarjouksia kilpailuttaa, suunnitella ja miettiä painatusten kuvia ja logoja... Eli siis tekemistä riittää, ja täytyy vain toivoa, että olen edes vähän oikeilla jäljillä! Neuvoja ja vinkkejäkin otetaan toki vastaan! :) Palaan asiaan alkuviikon palaverien jälkeen, jolloin toivottavasti on saatu lisää selvyyttä asioihin.

tiistai 8. helmikuuta 2011

maanantai 7. helmikuuta 2011

Corvette projektin uusia tuulia

Tänään sitten vihdoin aloitimme "nettityöskentelyn" projektin parissa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki tekivät oman gmail tilin, jonka pohjalta pääsee luomaan blogger sivustolle oman blogin. Täällä siis olemme! 
Seuraavaksi tarkoitus olisi, että kaikki kirjoittaisivat blogiinsa säännöllisesti miten Corvette projekti edistyy; kuka on tehnyt auton eteen mitäkin, mitä mietteitä ja oloja (muutakin kuin kiirettä ja stressiäkö?) projektin parissa toimiminen herättää. Kuvia ja tilapäivityksiä tänne on siis tiedossa, joten toivotaan, että blogit löytävät myös lukijoita/ herättävät kiinnostusta. Ehkäpä tässä hommassa alkuun päästään, kunhan ensin sisäistää jotain näistä avaruusajan ihmeistä: tietokoneista ja kaikista huimista mahdollisuuksista mitä netissä nykyään on tarjolla! Kuten tämäkin blogi, huhhuh, joka päivä vanhakin oppii jotakin uutta! :)